Korkeakouluharjoittelijana asiantuntijayrityksessä: uhkarohkeaa vai rohkeasti uteliasta?

Opiskelen sosiaalityötä maisterivaiheessa Jyväskylän yliopistossa. Opintoihin kuuluu kahden kuukauden harjoittelu melko vapaasti valittavassa harjoittelupaikassa. Olin kuullut FCG:stä, mutta ajattelin yrityksen olevan liian kaukana siitä, mitä itse tällä hetkellä opiskelen. Päätin kuitenkin ottaa selvää ja osoittautuikin, että FCG toimii aktiivisesti myös sotekonsultoinnissa. Otin yhteyttä toimialajohtaja Maija Valtaan, ja haastattelun tuloksena minulla oli harjoittelupaikka FCG Konsultoinnissa. 
 

FCG:ssä tulooni oli valmistauduttu hyvin. Jo ennen harjoittelun alkua minut kutsuttiin tiimin kvartaalipäivään, ja sain esittäytyä työtovereille. Minulle oli tehty aikataulu ensimmäiseksi kuukaudeksi, ja työtoverit ohjeistivat työhön liittyvissä asioissa. Sain myös monia itsenäisiä tehtäviä ja tunsin, että minuun luotettiin.  

Tutustuin neljän eri tiimiin toimintaan. Potilas- ja asiakasluokittelutiimissä perehdyin potilasluokittelujärjestelmiin ja osallistuin Kuntamarkkinat-tapahtumaan, jossa kaikki kunta-alan hallintosektorit ovat mukana.

Toimintakyky- ja hoitoisuustiimissä aloitin FIM®-mittariin liittyvän lisäosan kehittämistyön ja olin mukana Hyvä Ikä -messuilla. Raportointi- ja analytiikkatiimissä puolestaan sain ihmetellä, miten kaikki sovellukset toimivat ja millaista kärsivällisyyttä tarvitaan erinäisten bugien selvittämiseen. Sotekonsultointitiimissä opin, minkälainen konsultoinnin toimintapolku on toimeksiannon jälkeen. 

Näiden kahden kuukauden aikana olen saanut erittäin kattavan näkemyksen työskentelystä moniammatillisissa tiimeissä ja erilaisten tiimien toiminnasta. Kiertäminen tiimeissä on myös selventänyt, mitä kaikkea osaamista tarvitaan asiantuntijayrityksessä työskentelyyn. 

Harjoittelu on päättynyt ja olen hyvin tyytyväinen. Vaikka suurin osa työntekijöistä tekee etätyötä, olen saanut hyvän perehdytyksen työhön ja kokenut olevani osa työyhteisöä. Elisa Snicker kirjoitti aiemmin tässä blogissa tiimityöstä. Se herätti ajattelemaan myös omaa harjoittelijan rooliani: vain kaksi kuukautta ja kuitenkin vahva tunne tiimikuuluvuudesta. Mielestäni se on ollut yksi hienoimmista asioista. Etätyö ei myöskään ole haastanut kommunikoinnin sujuvuutta tai palaverien pitämistä. Päinvastoin, se on pikemminkin helpottanut sitä.
 

Mihin tästä eteenpäin?

Malttamattomana jo puolessa välissä harjoittelua kysyin, voisiko minulla olla jatkoa FCG:llä. Nyt hyvien kokemusten lisäksi minulla on myös allekirjoitettu työsopimus. Voisiko siis olla enää parempaa tapaa lopettaa tätä harjoittelujaksoa? Tuskin. Marraskuussa teen vielä yhden keikan Rovaniemelle harjoittelun tiimoilta. Marraskuusta alkaen työskentelen etänä Jyväskylästä käsin. Keväällä aloitan myös graduprojektin, jonka teen mahdollisesti harjoittelussa aloitetusta kehitystyöstä. 

Mitä voisin sanoa oppineeni tästä kokemuksesta? No ainakin sen, että kannattaa olla aktiviinen. Kokeilla sellaisia asioita, joista ei tiedä tai ole edes koskaan kuullutkaan. Palkkioksi saa ymmärryksen mahdollisuuksien määrästä. Oli kyse sitten asiantuntijayrityksestä tai jostakin muusta, uteliaisuus kannattaa aina! 

Jokainen aloittaa aina jostakin. Tuleville harjoittelijoille haluankin sanoa, ole aktiivinen ja utelias, älä pelkää tulevaa. Ei ole uhkarohkeutta, on vain rohkeutta olla utelias!